Meidän perheessä on eletty remppaelämää kohtalaisen tiiviiseen tahtiin nyt puolisen vuotta. Perheen miehekkäin jäsen on ahertanut pappilan toisessa päässä syksystä lähtien niin, että rytinä ja ryske on käynyt. Tekeillä on ollut 95:n neliön vuokralle laitettava asunto, jossa ei ennestään ollut mm. keittiötä, eikä kylppäriä. Hommaa on ollut sen verran, että joutenolo on jäänyt vähemmälle.
Mulle remppa on merkinnyt tiivistä oleilua yksin lasten kanssa, ruuan laittoa, talkooväen ruokahuoltoa, kodinhoitoa. Arki on oikeastaan pitänyt pyörittää pitkälti itsekseen. Toki olen harrastuksiini päässyt hyvin, mutta yhteinen arjenpyöritys on pakostakin jäänyt vähemmälle. Sukulaisten ja ystävien tukiverkko on onneksi ollut isona apuna monessa, eikä remppa-aika ole sen takia tuntunut ylivoimaisen rankalta.
Talven ja kevään elämää on sotkenut sairastelut. Pappilassa on käväissyt niin yrjöt kuin ripaskat, muutamat korvatulehdukset ja flunssat sekä kuumetaudit. Parhaillaan saamme nauttia vesirokon antimista. Sosiaalisuus on meidän perheen henkireikä. Nautimme kyläilystä suuresti ja sitä sairastelut tietysti verottavat. Kun kyläily ei tullut vesirokkoisen kanssa kyseeseen, oli keksittävä jokin muu paikka, mihin lähteä pyykkikasoja ja muita tekemättömiä kotitöitä karkuun. No, mepä suuntasimme kulkumme puistoon, jossa emme olleet ennen käyneet.
Puiston ehdottomasti hauskin juttu (myös äidin mielestä) oli vaijerirata, jossa sai aika hurjat vauhdit. Parasta oli, että vaijerin loppupäässä oli stoppi, joka heitti keinun korkealle ilmaan ja taas takaisin. Mahanpohjassa tuntui. Hämähäkkikeinuun mahtuivat kaikki pappilan pirpanat kerralla. Järkevän kuvan nappaaminen tuosta nelikosta meinasi kuitenkin olla mahdoton tehtävä. Eloisaa sakkia!
Ehdimme vanhemman pojan kanssa myös pelata hetken maailman parasta lajia viereisellä kentällä. Messi oli tälläkin kertaa lyömätön El Clasicossa. James Rodriguez ei tahtonut pärjätä Leolle alkuunkaan. Jamesia tosin hidasti hiukkasen sylissäroikkunut pappilan pienimmäinen ;).
Pappilan pienimmäisestä puheenollen, meidän vauva on jo aika iso. Siellä se puistossa kökötti tyytyväisenä keinussa ja vaati välillä lisää vauhtia, konttaili menemään ja nosteli hiekkaa pikku (eripari)tumpuillaan. Yhtäkkiä maailmasta on tullut jännittävä seikkailutantere, jota pitää haistaa ja maistaa, taputtaa ja tökkiä, hytkyttää ja kiivetä. Samanaikaisesti tahtoa on tullut roppakaupalla lisää. Tulkaa vaan meidän vauvalta kysymään, mitä on protestoiminen. Voimme antaa siitä erittäin äänekkään esimerkin.
Tämän sekavan ja sotkuisen vuodatuksen päätteeksi haluan ylpeänä kertoa, että ahkera mieheni on punnertanut remontin valmiiksi. Saamme vappuna uudet naapurit. Onpa jännittävää! Saatanpa huomenna näpätä pari kuvaa uutuuttaankiiltävästä asunnosta. Kiinnostaisiko nähdä?
-Evlina