LÖYTÖJÄ

Onpa ollut kiirettä. Onneksi kuitenkin hyvällä tavalla. Viikonloppu kului rattoisan letkeästi mökillä huippujen naikkosten kanssa. Pienten lasten äitinä osaa totisesti arvostaa vapaata viikonloppua hyvässä seurassa. Sitä, kun kukaan ei vaadi huomiota, eikä pyydä vesimukia sänkyyn, eikä huuda "PYYHKIMÄÄÄÄÄN". On ihanaa, kun ei tarvitse olla äiti tai vaimo, vaan voi hetken olla just mä. Viikonlopun voimin on porskutettu seuraava viikko jo kohta hyvinkin puoliväliin asti.

Marraskuu on ollut nyt tavallisen harmaa jo parin viikon ajan ja kuvaaminen sen takia erittäin haastavaa. Tänään aurinko pilkotteli sen verran, että nappasin meidän ruokailuhuoneesta pari otosta. Kuvissa seisoo mun lempparilipasto, joka keväällä huusi itseään pappilan ruokailuhuoneeseen IKEAn löytönurkassa. Olin ehtinyt sitä jo ihastella useaan otteeseen kuvastosta ja myymälästä ja alelappu kyljessään lipasto oli vastustamaton. 

Tavarat lipaston koivukannella vaihtavat paikkojaan tai vaihtuvat kokonaan harva se viikko. Nettikirpparilta löytynyt metallikalenteri on pysynyt paikoillaan nyt jo hyvän tovin. Päivämäärää vaihtuu magneetteja siirtämällä ja kuvaa voi vaihdella mielen mukaan vaikkapa valokuvilla tai korteilla. Lipastolla nököttää tällä hetkellä kaksi maljakkoa sisuksinaan nättejä neilikoita. Maljakoista mustempi on sekin IKEAn löytönurkasta. Ainoana kappaleena se vaati päästä keltaisen pussin kyytiin, enkä mä voinut vastustaa sen kaunista (ei-ikeamaista) olemusta. Toinen maljakko on Helena Tynellin Riihimäen lasille aikoinaan suunnittelema Aurinkopullo, jonka edelliset asukkaat olivat armeliaisuuttaan, vaiko kenties epähuomiossa, jättäneet pappilan leivintuvan kaappiin. Toivotaan parasta, että he eivät enää muutaman vuoden takaa muista tulla omaisuuttaan hakemaan.

Kupari on jotenkin niin mageeta ja hiukkasen juhlavaa ja senpä vuoksi ostin pari kynttilänjalkaa viime kesänä Espoosta ulkokirpparilta. Syksyn tullen ja kynttiläkauden korkattuani nostin ne lipaston päälle tuomaan tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Kynttilänjalkojen vieressä on Aapelin tädin taitavasti muovaama saviastia, jossa on musta sisus. Onneksi jotkut ovat taitavia käsistään!

Ja nyt äkkiä katsomaan futista ja kannattamaan Barcaa!

-Evlina