PAPPILAN PARTURIPÄIVÄ

"Äiti, millon multa leikataan hiukset?" "Äiti, leikataan jo mun hiukset." "Äiti voidaanko leikata tänään mun hiukset?" Nuo lainaukset ovat suoraan rakkaiden lasteni suusta ja saan kuulla niitä viikoittain, joskus jopa päivittäin. Meidän lapset ovat niin hulluna hiustenleikkaushetkiin, että äiti-parka saa kuulla ruikutusta väsyttävän paljon. Voiko joku nauttia siitä, että sakset pätkivät karvoitusta lyhyemmäksi ja trimmeri huutaa korvan taustassa? E-hei, eipä tietenkään voi! Ei pappilankaan lapset itse toimituksesta välitä. Suurin syy jatkuvaan kerjäämiseen ei suinkaan ole korvien takana tai päälaella, vaan nenän edessä. Olen luvannut, että Yle Areena pauhaa aina ensimmäisestä saksaisusta viimeiseen harjanheilahdukseen asti, kunhan kynittävän pylly pysyy tukevasti penkissä.

Kun menimme naimisiin, sain perheen ohjelmanumeron yhteydessä ensimmäisen trimmerini (,jotta oppisin kynimään miehen ja kenties tulevien lastemme tukkia hivenen taitavammin kuin oma äitini). Olinkin jo alkanut harjoitella parturointia leikkaamalla pari kertaa nykyisen mieheni, silloisen poikaystäväni tukan. Ehtona oli aina, että joko onnistun tai sitten leikataan siili. Siililtä vältyttiin, paitisi armeijavuonna. Saan edelleenkin leikata armaan siippani tukan. Siililtä on yhäkin vältytty, kiivailta väittelyiltä ei.

Onnekseni saan toistaiseksi päättää lasten tukkamallista. Tulos tyydyttää kynittyä, kunhan tabletti on sylkenyt tarpeeksi lastenohjelmia näkösälle. Tiedän, että tulevaisuudessa on toisin, mutta nautitaan tästä hetkestä ja tyytyväisistä asiakkaista. Ja ennenkaikkea: köyhän kukkaro kiittää, kun parturirahat pysyvät visusti omassa pussissa.

-Evlina

P.s. Onkohan yleissivistyksen puutetta, jos lapsi ei tiedä mikä on parturi tai kampaaja? xD