PIRSKEET PYSTYYN OSA 2

Syyskyyn lapsemme sai viettää ensimmäisiä kaverisynttäreitään täyttäessään 4 vuotta. Mun mielestä nelivuotias poika on mahtavassa iässä: pahimmat kiukuttelut on takana päin (ja kenties tulevaisuuden murkkuiässä), juttua riittää ja se on jo täysin järkevää, huumorintaju on ehtinyt kehittyä mainioksi ja äitikin on vielä niin hyvä tyyppi, että sen voisi ottaa mukaan melkein kaikkialle. Mikä parasta, äidin syliinkin voi vielä kiivetä milloin vain. Äh, nyt mulla tuli jo haikea olo, kun ajattelin sitä päivää, jolloin äidin syli ei enää kelpaa. BYÄÄÄÄ!

Mutta hei, eipä mennä asioiden edelle. Nelivuotiaalla oli siis kaverisynttärit ja pappilaan saapui joukko iloisia tyttöjä ja poikia. Sankarin toiveena oli saada merirosvolaivaa muistuttava kakku ja sellaisen lupasinkin väsätä. Ei muuta kuin ideoimaan. Askartelin purjeet edellisiltana paperista ja grillitikuista ja samalla piirsin nimikyltit pikkupulloihin. Sitten vain jäätelöä, karkkia jne. ostoslistaan ja laivahan oli jo melkein toteutettu. Kyhääminen oli melko helppoa, vaikkakin jäätelö tuppaa sulaa turhan vauhdilla. Kieli keskellä suuta asettelin mastot purjeineen sekä tykinkuulat ja keulapuun paikoilleen ja vielä turkoosinvärisen kermavaahdon vedeksi laivan ympärille. Sitten olikin aika hoputtaa vieraat pöytään ennen kakun sulamista, tökätä laiva tuleen ja sankari sammutustöihin. 

Kakku kelpasi vieraille ja sankari oli ikionnellinen. Seuraavana vuonna pitää kuulemma tehdä ritarilinna. Kuulostaapa helpolta!

-Evlina

P.s. Tuli tuota haikeuskohtaa kirjoittaessani ja vesiä silmistä kuivatessani mieleen, että ei ole omena kauas puusta pudonnut: esikoinen kertoi tänään, että tuli kyyneleet silmiin, kun telinevoimistelun venyttelyssä oli niin ihanaa musiikkia. Sulonen tyttö!