1. ADVENTTI

Hyvää ensimmäistä andventtia!

Meillä aamu alkoi ihanasti, kun esikoinen hyppeli yhdellä jalalla meidän sängyn viereen naama leveässä hymyssä. Taisi tyttö muistaa, että tänään on jotain spesiaalia tiedossa. Suklaakalenterit kaivettiin esiin heti aamupuuron jälkeen ja kaikki kolme pirpanaa sai suut makeiksi. On se hyvä, että on hammaspeikoillekin töitä näin joulun alla!

Mulla tahtoo suunnitellut projektit usein venähtää viimetinkaan ja näin kävi nytkin tuon kuvissa vilkkuvan pussikalenterin kanssa. Pikkuiset pussukat sain ommeltua jämäpaloista jo alkuviikosta ja sisällötkin kävin keskiviikkoisen juoksulenkin päätteeksi kaupasta kipaisemassa...muuuutta aloin toden teolla tehdä kalenteria vasta eilen illalla kello yhdentoista jälkeen, kun selvisimme kyläreissulta kotiin. Ja arvatkaapa menikö myöhään, ennen kuin pääsin kellahtamaan puolison viereen sänkyyn? Aika myöhään tai oikeastaan aika aamuun. Kun kalenteri nyt koristaa ruokailuhuoneen seinää, ei makuupussit silmien alla haittaa, vaan munkin suu venyy virneeseen. Parempi myöhään kuin liian myöhään.

Marraskuun harmaus on muisto vain ja pappilan pihamaata peittää parinkymmenen sentin lumikerros. Ihanaa! Marraskuu oli yhtä haipakkaa ja sekin on onneksi jo takana. Nyt aion rauhoittua, nauttia, hiljentyä, olla perheen kanssa ja fiilistellä joulua toden teolla. Siinä hyvä tavoite tälle kuulle.

-Evlina