JOULUKUUFIILISTELYÄ

Pappilassa joulukuu on otettu avosylin vastaan. Isommat lapset riemuitsevat pussikalenterin yllätyksistä. Aamupuuro uppoaa ihailtavan nopeasti kitusiin, kun palkintona on kalenterin avaus. Illalla nukkumaanmenopuuhatkin sujuvat sukkelammin, kun vähän muistuttelee aamuisista yllätyksistä. Pitäisikö tämmöisiä porkkanoita viljellä useamminkin?

Eilinen päivä oli ihanaa hulinaa, kun kolme äitiä lapsineen toi jouluisen riemun tullessaan ja saimme viettää pikkujouluja porukalla. Pappila täyttyi riehumisella, kiljahteluilla, joululauluilla, pienillä suloisilla jauhonäpeillä, piparintuoksulla, mukavilla porinatuokioilla, kynttilöillä, pikkujouluylläreillä ja tietysti maukkailla jouluherkuilla. Aiettä oli mukavaa! (kuvia ei nyt ole, kun en toisten lupaa ole kysynyt)

Tänä aamuna rakas huligaanimme oli taas vauhdissa. Leivoin jokin aikaa sitten piparitalon ja yritin asettaa sitä nätisti esille, muuuuutta kuopuksen tavoitteluiden jälkeen oli parempi siirtää se taas korkeimmalle pöydälle, mitä talosta löytyy. Sain anopilta Ikea-tuliaisena metallisen t-mallisen telineen, johon leivoin pipareita koristeeksi. Asettelin senkin ikkunalaudalle näytille, mutta heti kangsteri keksi keinot saada piparien karkit parempiin suihin. Jouluinen koriste nököttää nyt sitten keittiön ja ruokailuhuoneen aukon välissä korkealla. Muuuuutta, kuten kuvista voitte päätellä, jakkaraa siirtelemällä ja sopivasti varvistamalla ei se ole vieläkään ulottumattomissa herkkusuun näpeiltä. Kyllä makeannälkä keinot keksii. Eilen pikku-ukkeli sai pipareista pari karkkia irti hakemalla lelumiekan ja hakkaamalla pipareita sillä. Karkit vain sinkoilivat eri ilmansuuntiin moisessa käsittelyssä. Keneltä lie pikkumies perinyt makeanhimon?

Jouluisia makuja ja tuoksuja kaikille toivotteleepi

-Evlina