ÄITIIII, LEIVOTAAN PULLAA

Pullan leipominen on yksi meidän lasten lempparipuuhista. Laskiaisen tienoilla olin laiska leipuri ja oikaisin kerran jos toisenkin ostamalla raakapakastepullia ja täyttämällä ne laskiaispulliksi. Uunituoreina nekin upposivat maiskutellen pienempien ja isompienkin pappilan jäsenten kitusiin. Joulun alla pullien sijasta leivottiin lähemmäs kymmenen kertaa pipareita. Lapset olivatkin sitä mieltä, että oli kulunut aivan liian pitkä aika viimekertaisesta pullien pyörittelystä. Muutaman päivän kärttämisen jälkeen ei pappilan mamman auttanut muu, kuin pyöräyttää taikina kohoamaan, kärrätä nuorimmainen pihalle nukkumaan ja ryhtyä isompien kanssa leipomaan.

Lapsista on ihanaa, kun saa tehdä melkein kaiken itse. Sotkua tulee, sormia nuollaan joka välissä ja hups, kun voiveitsikin livahti suuhun. Pöpöistä ja jauholattioista viis, antaa lasten väkertää näköisensä luomukset. Aluksi kaulitaan, sitten voita, sokeria ja kanelia päälle, taikina rullalle, sitten veitsi käyttöön, sopiva kimpale suuhun ja loput pellille, vielä munat ja sokerit päälle ja pullat uuniin. Käsipesun jälkeen pääsee takaisin leikkien pariin, mutta vähän väliä pitää käydä kurkkimassa uuniin ja ihastella luomusten kohoamista.

Kun pirpanat ovat saaneet omat pullansa väkerrettyä, saa äitikin leipoa rauhassa. Leivon yleensä melko pienen taikinan, koska haluan saada kaiken tehtyä ennen nuorimmaisen heräämistä. Pienestäkin taikinasta jää yleensä pullia pakastimeen vierasvaraksi asti, eikä pyörittelyyn ehdi leipääntyä.

Uunista tultuaan, pikkuleipurien pullat laitetaan lautasille jäähtymään ja kohta ne alkavat kadota tekijöidensä tyytyväisinä virnuileviin suihin. Loput laitetaan omiin pusseihin ja siitä saa päivän mittaan syöpötellä omat tekeleensä loppuun. Nuorimmainenkin herää yleensä sopivasti uunituoreen pullan tuoksuun ja saa oman osuutensa saaliista. Ja mikä onkaan paras juoma tuoreen pullan kanssa? Tietysti kylmä maito!

-Evlina