ETEISEN VALTAISTUIMET

Mä tein viime keväänä mieltä sykähdyttävän löydön. Käytiin nettikirppari-ilmoituksen perässä katsomassa tavaroita yhdestä purkuun menevästä vanhasta hirsitalosta. Sieltä lähti mukaan yhtä sun toista: muun muassa ikivanha pirtin pöytä ja pari puupenkkiä sekä useita aikaa nähneitä lasi- ja metallipurkkeja. Yhden huoneen perukoilta löytyi kuitenkin syy mielen sykähdykseen: kaksi aarretta, unelmien nahkanojatuolit. Näin mielessäni tuolien seisovan uljaasti pappilan isossa eteisessä valmiina ottamaan istuutujan nahkaisen viileään syleilyynsä. Kun kuulin tuolien lähtien naurettavan halpaan hintaan, oli kauppa selvä. Kaksi tuoretta pappilan jäsentä lastattiin kärryyn muiden ostosten mukana ja kiikutettiin kotiin.

Tuolien rungot on tehty niin huolella ja kunnon puusta, että yksin niitä ei selkää rikkomatta nostele. Senpä takia ne ovat aikaa kestäneetkin. Runkojakin enemmän mieltä lämmitti tuolien muotoilu; selkeät linjat, jämäkkä malli, jykevyys. Verhoilu on alkuperäinen, kauttaaltaan mustaa nahkaa ja sekin on kestänyt paria pikkukohtaa lukuunottamatta virheettömänä. Virheistä selvittiin kotikonstein ja vihdoin kaksi viikkoa sitten sain alakerrassa parempaa huomista odottaneet valtaistuimet tosikäyttöön.

Pappilan asukkaat suurimmasta pienimpään ovat ottaneet tuolit hyvin omikseen. Kaikkein hauskin oli yksivuotiaan reaktio: pikkumies kiipesi heti istumaan tuolille, venytti kämmenet käsinojille ja heilutteli jalkoja istuimen yli. Kohta asento vaihtui astetta lokoisammaksi, kun jalat lennähtivätkin käsinojan yli ja pää jäi tuolin nurkkaan. Pikkumiehen opettava ote viesti, että nojatuolissa kuuluu olla juuri niin kuin mieli tekee. S & A tykkäävät myös leikkiä eteisen uusilla tulokkailla. Yksi lemppariksi muodostunut leikki on kivi-sakset-paperi. Nostalgista ja jotenkin niin suloista!

Meinasipa ihan unohtua, että samalta hirsitaloreissulta lähti mukaan vielä yksi aarre. Taidanpa esitellä sen lähiaikoina.

-Evlina