Me käytiin Kööpenhaminassa, vauva ja minä sekä neljä ihanaa ystävää. Vaikea sanoa, mikä reissussa oli parasta, mutta sitä se juuri oli; ihan parasta. Kolmen päivän matka voi viikon löhöloman rinnalla kuulostaa mitättömältä, mutta yllättävän paljon ehtii sopivalla sykkeellä nähdä, tehdä ja kokea. Ja siltikin oli aikaa relata ja vain nauttia yltiöpäisen hauskasta seurasta.
Hävettää myöntää, etten ennakkoon tiennyt Kööpenhaminasta, saati muusta maasta juuri mitään. HAY, Legolandia, Juutinrauman silta, kruununperilliset ja mestareiden liigaankiin yltänyt FC Köpenhamn pulpahtivat ensimmäisenä mieleen, mutta muuten löi tyhjää. En osannut edes mainita nimeltä pääkaupungin lisäksi yhtäkään muuta Tanskan kaupunkia. Noloa! Olikin siis korkea aika sivistää itseään hitusen, tai niinhän kroonisen matkakuumeen hetkellistä helpotusta voi selitellä, ja lennähtää Tanskan maalle.
Kööpenhamina sykähdytti. Upeita punatiilirakennuksia, hienoja eri värisiä rakennuksia kylki kyljessä, ihania sisustuksliikkeitä, mukavia kahviloita ja tautisen tyylikkäitä ja hyvännäköisiä ihmisiä sekä pyöriä, pyöriä ja pyöriä. Välillä tuntui, että pyöriä oli tuplamäärä autoihin verrattuna ja ihmiset pyöräilivät jopa jakkupuvussa. Lapsia ei näkynyt pyörien selässä, vaan heidät oli istutettu vanhempien etulaatikoihin. Kypärät oli unohdettu kotiin tai kauppaan.
Shoppailu ei taipumuksestani huolimatta karannut lapasesta ja keskityin lähinnä lastenvaatteisiin. Itseäni piristin parilla sisustusjutulla. Yksi reissun huippuhetkistä oli HAY:n upeassa liikkeessä pistäytyminen. Nautiskelin tyylihuonekalujen, mattojen ja pikku sisustusyksityiskohtien kauneudesta ja päätin tulla liikkeeseen uudemman kerran kera paksumman rahapussin.
Jos paksumpaa rahapussia pitää odotella kauan, voisin välissä tehdä uuden reissun Kööpenhaminaan miehen kanssa kahdestaan. Olisi rentoa vuokrata pyörät, huristella pitkin pyöräkaistoja tukka hulmuten, nauttia upeasta kaupunkimiljööstä ja kuvitella sulautuvansa katukuvaan.
-Evlina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti