VAUVA

Meillä on vauva. Pikkuinen on niin kertakaikkisen ihana, että koko pappilan porukka on aivan haltioissaan. Vielä viiden kuukauden jälkeenkin kaikki kolme isoa sisarusta ryntäävät joka aamuherätyksen jälkeen vanhempien makkariin lepertelemään pienokaiselle. Riitaa tulee siitä, kuka saa tungettua nenänsä lähimmäs vauvan suloisia poskia. Ja ihmekkö tuo; valloittava aamuhymy läikäiyttää onnen tunteen jokaisen perheenjäsenen sisuksissa.

Meidän pikkuinen on vienyt sen verran tehokkaasti mun blogiajan, että kirjoittaminen on tähän asti jäänyt odottamaan huomista ja ylihuomista ja ensi viikkoa ja seuraava kuukautta ja hups vain, puoli vuotta kulunut viime postauksesta. Päässä on pyörinyt jos jonkinmoisia tekstejä, kuvia on varastossa läjäpäin ja kerran sain jopa jotain näkyvääkin aikaan, mutta julkaisuun asti en ole päässyt. Olen kirjoittanut blogia lähes pääsääntöisesti myöhään illalla, jotta lapset eivät joutuisi tuta nahoissaan äidin koneella kökötystä. Nykyään haluan omistaa tuon ajan nuorimmalle, sillä silloin kukaan muu ei ole vaatimassa huomiota osakseen. Äidin ja vauvan iltahetket ovat ihania ja antavat virtaa arkiaskareiden selättämiseen.

Jos tulevaisuus menee, kuten olen kaavaillut, tulen lähiaikoina (-viikkoina, -kuukausina...) raottamaan muutamia hetkiä menneestä ihanasta, värikkäästä ja elämäntäyteisestä kesästä. Mutta nyt on aika sulkea kone, käydä ripustamassa vielä yksi koneellinen pyykkiä kuivumaan ja kellahtaa nukkumaan kahden ihanan tyypin viereen.

-Evlina