Piti ihan uhallakin laittaa tuo silmiä sokaiseva kuva heti kärkeen. Tuolla tavalla arska on häikäissyt aamukahvejaan nauttivaa pappilan äippää suoraan silmiin jo pitkälti toista viikkoa. Ja tämä äippähän vaan nauttii, sulkee silmät ja antaa valohoidon virrata aivojen synkimpiinkin sopukoihin.
Auringonpaiste tuntuu extramahtavalta muutaman viikon synkeyden jälkeen ja sen takia ei kirpakasta pakkasesta ole viitsinyt valitella. Onneksi kroppakin tottuu aika äkkiä parinkymmenen asteen heittoihin. Luonnon kauneutta ihastellessa ei ääreisverenkiertohäiriöisen kohmeiset sormet ja varpaatkaan tunnu niin ahdistavilta kuin yleensä.
Suurin osa ylläolevista kuvista on kuvattu eri aikaan aamusta ja päivästä. Aamun ensimmäiset auringonsäteet värjäävät pappilan muhkeat petäjät kauniin vaaleanpunaisiksi. Päivällä taas auringon ollessa niin tapissa, kuin tässä maailman kolkassa talvella voi, taivaan sini on niin tavattoman kirkas, että sekin ihan häikäisee. Ja katsokaa, mitä taidetta luonnonvalo maalaa pappilan seiniin! Nautitaan tästä ja napistaan joskus toiste.
-Evlina
Ihailen kykyäsi nähdä arjessa häikäisevää kauneutta !
VastaaPoistaterveisin anoppi
Kiitos :)!
PoistaHienosti oot vanginnut kevättalven upean auringon kuviin ja sanoihin! Melkeen vois sanoa että vähä jo kaipaisin tuota :)
VastaaPoistaKiitos Anna :)! Kyllähän aurinkoinen talvimaisema kauniilta näyttää, mutta on täällä ollu aika hyytävää. Välillä tekis mieli olla mielummin siellä pallon toisella laidalla lämmössä :).
Poista