Meillä ollaan edetty sellaiseen ihmeelliseen vaiheeseen, että rakas kuopuksemme, puolitoistavuotias jantteri-huligaani, siirtyi pois meidän makkarista isompien lasten viereen. Ajatella, miten aika rientää. Vastahan pikkuinen tuhisi ensisängyssään mun vieressä ja nyt ei voi enää vauvasta puhua. Muutoksen aika tuli oikeastaan itsestään ja luonnollisesti. Tähän asti huippuhelpolla itsekseen unta odottelemaan jäänyt pikkumarakatti oppi kiipeämään pinnasängystä pois, eikä nukkumaanmenosta tullut mitään, joten päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: vaihdoimme huonetta ja opettelemme nukuttamista. Niin, siis me vanhemmat opettelemme taas nukuttamista. Miten se tuntuukin näin vaikealta, kun melkein vuoden ajan on riittänyt pelkkä sänkyynvienti?
Jonkin aikaa pähkäilin huone- ja sänkyjärjestelyitä. Pitäisikö vanhimmalle tehdä oma huone, pitäisikö nuorin siirtää leikkihuoneeseen nukkumaan, vai mikä olisi paras vaihtoehto? Ajatus siitä, että jonkun lapsista pitäisi nukkua ihan yksin, ei houkutellut vähääkään. Siispä päädyimme pitämään leikkihuoneen leikkihuoneena ja laittamaan kaikki lapset turvallisesti pikkuiseen nukkumahuoneeseen tuhisemaan. Toistaiseksi tämä vaihtoehto tuntuu ainoalta oikealta.
Nukkumahuone on pappilan makkareista ylivoimaisesti pienin ja tavallinen sänky ei millään mahtuisi kerrossängyn viereen. Senpä vuoksi päädyimme petivaatelaatikkoratkaisuun. Perheen pää haki paikallisesta puutavaraliikkeestä hyvään hintaan vaneria, osti pyörät alle ja patjan päälle ja näppärästi nikkaroi sopivankokoisen laatikon sängyn alle. Päiväksi laatikko on helppo tönäistä sängyn alle odottamaan iltaa. Käytännöllisyys ennen kaikkea, mutta mun mielestä laatikko on ihan hauskannäköinenkin.
Kerrossänky on muuten ostettu jo Lahti-aikaan huutonetistä. Sänky on pienille lapsille soppeli, tavallista selvästi lyhyempi ja kapeampi malli ja juuri tuohon koppihuoneeseen oivallisen kokoinen. Huoneen nurkassa kököttävä Iskun vanha tuoli on peritty kaverilta. Siinä on hyvä lueskella iltasatuja. Lamppu löytyi muutama vuosi sitten torikirppikseltä eurolla ja on kulkeutunut jo parissa muutossa mukana. Lattialla loikoileva paksu ja vanha räsymatto on jo edesmenneen paikallisen matonkutojan tekemä. Päädyimme valitsemaan nukkumahuoneen seinän väriksi rauhoittavan sinisen.
Viikko on jo vierähtänyt siitä, kun nukutimme nuorimmaisemme ensi kertaa eri huoneeseen ja yöt ovat sujuneet todella hyvin. Vain pari kertaa pikkuaskelten tassuttelu on herättänyt meidät keskellä yötä, mutta itkua ei ole juuri kuulunut. Aikamoista: meillä on nyt miehen kanssa oma huone!
-Evlina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti